Oon jo pidempään miettinyt et voisin alottaa kirjottamaan blogia mun vaihtarivuodesta. Oon siis vajaan kuukauden päästä 18 vuotta täyttävä tyttö Vantaalta ja oon tällä hetkellä vaihossa Kaakkois-Espanjassa, Murciassa. Oon tosiaan jo mun vaihtarivuoden puolivälissä mutta espanjalaiseen kulttuuriin sopeutuneena tuskin haittaa, vaikka oonkin vähän myöhässä tän blogin kanssa....(Kukaan ei oo täällä ikinä ajoissa). Mun oli siis tarkotus alottaa tää blogi jo syyskuussa kun tänne tulin mut kaikki aika meni uuteen totutellessa ja myönnän olevani välillä laiska, heh...
(Tässä pari kuvaa Barcelonasta muiden vaihtareiden kanssa)
Tulin Espanjaan siis 7. syyskuuta ja vietettiin se viikonloppu Barcelonassa. En just nyt kerro siitä niin tarkasti, mutta lyhyesti eli käytiin kiertelemässä nähtävyyksiä ja meil oli muutama koulutustilaisuus, joissa kerrottiin näitä perusasioita, mitä tullaan täällä kohtaamaan. Sen verran kyl jännitti sen isäntäperheiden näkeminen, että keskittyminen ja motivaatio johonkin koulutusjuttuun ei ollut ihan huipussaan. Tietysti shoppailuun ja syömiseen riitti jännityksestä huolimatta intoa. Ainoo ongelma oli toi junamatka 9. syyskuuta Barcelonasta Alicanteen, mihin sai ottaa mukaan vaa 20 kiloa tavaraa, jonka takia en uskaltanut ostaa kun jotain pientä. Tai nïn meille sanottiin tosta 20 kilosta mut ei siellä loppujen lopuks kukaan niitä laukkuja edes punninnut...
No täällä Murciassa nyt kuitenkin oon ja mun isäntäperhe tuli siis hakemaan mut Alicanten juna-asemalta ja ajettiin tänne tunnin verran autolla. Pakko sanoo et oli ehkä kiusallisin automatka ikinä. Muistan kun astuin Alicantessa junasta ulos ja ensimmäisenä tunsin noin 40 asteisen kuumuuden, tuulesta ei ollut tietookaan ja aurinko paisto täydeltä taivaalta. No se automatka istuttiin takapenkillä hikoillen tiiviisti mun host-sisarusten kanssa, ja etupenkillä istu mun host-vanhemmat.( Myöhemmin lisää mun host-perheestä ;)) Tosiaan siis luotin aivan liikaa Suomesta lähtiessäni mun espanjankieleen ja olin niin ylpee miten hyvin jo puhun. Tää automatka kuitenkin palautti mut maanpinnalle, en ymmärtänyt mitään ja pahinta oli kun en osannut sanoa, että en ymmärrä. No tunnin hiljasuudesta ja kiusallisesta naurusta huolimatta päästiin vihdoin kotiin ja täällä odotti katettu pöytä kaikkine espanjalaisine ruokineen ja joitain sukulaisia ja mun pelastus, koska yks niistä osas englantia. Oon siis opiskellut espanjaa Suomessa vaan kaks kurssi eli noin puoli vuottta... No päästiin alkuun ja se eka päivä menikin ihmetellessä kaikkea uutta, tuli ehkä maailman oudoin fiilis kun oli aika sanoa "hyvää yötä". Musta ei sillon tuntunut, että tulisin nukkumaan siinä sängyssä vajaat 300 yötä....
No, mutta nyt noin 150 yötä siinä sängyssä nukkuneena voin toideta, että ei se ookkaan niin hirveetä, itseasiassa siinä nukkuu tosi hyvin! Nyt elän jo täysin normaalii elämää täällä, mutta mun ensimmäisen yön jälkeen mulle iski paniikki. "Mitä jos en muistakkaan mikä on huomenta espanjaks" tai "Mitä mä voin syödä aamupalaks kun en tiedä minkään ruuan nimeä...". No hengitin syvään ja avasin kovasta nälästä huolimatta mun sanakirjan ja opiskelin kaikki aamupalaan liittyvät sanat mitä ajattelin tarvitsevani, no selvisinkin paremmin kun luulin ja seuraava aamu meni enään ne uudet sanat kerratessa ennen kun menin mun huoneesta keittiöön.
(Tässä kuvassa mun parhaat kaverit Espanjasta, oon niin onnellinen, että oon tutustunut noihin!!)
Nyt jälkeenpïn oon kiitollinen, että olin niin itsevarma mun espanjan kielen kanssa, koska ilman sitä itsevarmuutta en olis täällä. Jopa mun aluevalvoja on nauranut miten en ymmärtänyt mitään kun tulin tänne, käytiin kuitenkin tää keskustelu espanjaks;) Tuntuu myös tajuttoman hyvältä aina kun kuulee kehuja parantuneesta espanjankielestä! Nyt mun espanjankielen taso on onneks jo parempi, viimesimmät kehut mitä oon saanut kuulla on "sähän ymmärrät jo kaiken", "sä puhut jo niinkun espanjalainen" ja paras oli kun oltiin mun amerikkalaisen kaverin kanssa yks päivä El Corte Inglesissä (Espanjan Stockmann) ja puhuttiin mun kaverin kanssa enkkua. Myyjän tullessa kysymään tarvitaanko apua, vaihettiin kieli espanjaan. Kun oltiin vihdoin löydetty mitä oltiin etsimässä, se myyjä kysy multa, "sä oot ilmeisesti paikallinen, mut mistä toi sun kaveri on" Okei, ehkä just näiden hetkien takia oon niin onnellinen et lähin vaihtoon.
( Niinkun näkee niin mä oikeesti viihdyn täällä! Tää kuva on yhestä baarista, mut niistäkin kerron myöhemmin lisää..)
Sori tästä tekstin määrästä heti alkuun, mutta nyt voin alottaa kertomaan tän hetkisestä elämästä, kun oon tiivistänyt vajaat 5 kk ;) No tosta puuttuu vaikka mitä, mut siinä kumminkin vähän käsitystä, ja mun espanjankielessäkin on tosiaan vielä parannettavaa! Tällä hetkellä istun just kipeenä koneella, ainoo ero et jos oisin nyt Suomessa kipeenä niin tuskin istuisin bikineissä aurinkotuolissa 25 asteen lämpötilassa ilman ainuttakaan pilveä tai tuulen virettä, just näinä hetkinä tajuaa olevansa aina niin onnellinen! Tottakai mulla on kova ikävä ihmisiä Suomessa ja varsinkin mun perhettä ja mun parasta kaveria, mutta tän ikävän kanssa oon oppinut jo elämään ja osaan varmasti nauttia entistä enemmän kaikkien mulle rakkaiden ihmisten seurasta kun tää vuosia täällä on ohi...
Mutta nyt ADIOOS <3 jatkan auringon ottoa ja koitan saada itteni terveeks...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti